Voisilmäpeliä muuttaa!

Jokunen aika sitten meiltä kysyttiin, haluaisimmeko siirtyä bloggailemaan Koti ja makuja -sivuille. Itse mietin juttua pitkään ja hartaasti ja lopulta päätin sanoa kyllä, koska onhan tämä oikeasti todella hieno mahdollisuus kirjoittajanuraa aloittelevalle opiskelijalle.

Pinja jättäytyi projektista gradukiireiden vuoksi (toivottavasti pahimman hässäkän laannuttua saamme nähdä häntä vierailevana tähtenä, tai kenties neiti perustaa kokonaan oman blogin).

Blogin sisältö pysyy ennallaan, luvassa siis samankaltaisia ohjeita ja riipustelua kuin tähänkin asti. Muutama mainosbanneri sivuille varmasti ilmestyy ja siihen en voi vaikuttaa.

Tiedän, että jokunen lukija tästä varmasti närkästyy, mutta itse näen sen mieluummin niin että nyt minulla on oikeasti paljon paremmat mahdollisuudet panostaa blogin sisältöön ja päivitystahtiin.

Blogilistan kautta Voisilmäpeliä seuraavien ei vissiin tarvitse tehdä mitään, uuden osoitteen pitäisi päivittyä sinne huomisen aikana. Muut voivat päivittää kirjanmerkit tai klikkailla suoraan osoitteeseen:

http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/

Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti pysytte edelleen kelkassa mukana (ja jätätte kommentteja ja vinkkejä uuteenkin blogiin, vaikka sieltä puuttuukin Bloggerin ihkut käyttäjäkuvat :D)

Nähdään!

PS. tämä sivu jää näkyviin muttei enää päivity. Vanhat reseptit pysyvät siis täällä tallella!

Voisilmäpeliä -selviytymisopas

Tänään ei ole luvassa reseptiä, mutta jotain toivottavasti hyödyllistä kuitenkin.

Äitini (terveisiä!) kauhistelee joskus sitä, miten minä ja muut opiskelijaystäväni voimme syödä "niin hyvää ruokaa". Vaikka tuloni ovat pienet ja ruuan hinta on noussut, en todellakaan ole valmis tinkimään ruokani mausta tai terveellisyydestä. Opiskelijan, pienituloisen tai muuten vaan tarkan markan tyypinkään ei tarvitse täyttää itseään makaronilla ja hernemaissipaprikalla, kun pitää mielessä muutaman niksin. Seuraa siis
Voisilmäpeliä -selviytymisopas eli kuinka säästän herkuista tinkimättä.



Shoppaile näissä:

Markettien alehyllyt. Selvitä, mitkä kotipaikkakuntasi marketeista lätkäisevät alennuslappuja eräpäivää lähenteleviin liha-, juusto- yms. pakkauksiin. Voit usein säästää jopa 50%. Itse en osta ikinä täysihintaista lihaa, vaan nähdessäni tarjouspaketteja ostan useamman ja pistän pakkaseen. Siellähän ei eräpäivät haittaa. Pihvit voi säilöä vaikka yksittäisiin pakastepusseihin tai pieniin rasioihin, jolloin ei tarvitse sulattaa koko pakettia kerralla. Muista pakastetun lihan kanssa hyvä hygienia!

Etniset ruokakaupat. Riisit, nuudelit, mausteet, kastikkeet, pavut, säilykkeet, kuivatut hedelmät... kaiken tämän saat halvemmalla, kun shoppailet paikallisissa etnokaupoissa perusmarkettien sijaan. Hinnat ovat usein jopa pöyristyttävän edullisia verrattuna tavallisiin kauppoihin - itseäni oikein kiukutti kun tajusin etnisten ruokakauppojen olemassaolon, että olin jo ehtinyt haaskata pienen omaisuuden ostamalla samoja tavaroita marketista tuplahintaan! :D Valikoimissa on kaikkea, minkä olemassaolosta et edes tiennyt, etnokaupat avaavat ihan uuden maailman nälkäiselle shoppailijalle. Lisäksi ulkomailta tuodut tuotteet ovat usein vahvemman ja aidomman makuisia, koska niitä ei ole laimennettu suomalaiseen makuun sopivaksi.

Tori. Jokaisessa isommassa kaupungissa on tori, mutta se ei ikävä kyllä kaikkialla ole saman hintainen. Selvitä kotikaupunkisi torin hintataso, meillä torivihannekset maksavat jotakuinkin puolet vähemmän kuin kaupassa, monesti vieläkin vähemmän (haikailen juuri viimeviikkoisen "6 avokadoa eurolla" -tarjouksen perään...) Sulkemisajan lähestyessä toreilta voi saada tavaraa ihan hulluilla hinnoilla. Sitä paitsi, toriostoksilla on tunnelmaa!

Lidl. Jokaisen opiskelijan ykkösmesta. Lidliä parjataan syystä josta en ole ihan varma, mutta mistään muusta kaupasta ei näillä tuloilla osteta kassillista aurinkokuivattuja tomaatteja, ilmakuivattua kinkkua, marinoituja munakoisoja ja artisokkia, fetaa, mozzarellaa ja hyviä mehuja. Myös tumma suklaa on hyvää. Perusruuat ostan yleensä muualta, mutta Lidlin vahvuus onkin nimenomaan tuollaisissa "luksusta arkeen" -tuotteissa, eli kannattaa pitää silmät auki ja kurkkia arkisia leipä- ja maitohyllyjä pidemmälle.

Videovuokraamot ja irtokarkkikaupat. Niistä saa muutakin kuin karkkia! Pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät kannattaa hakea karkkikaupoista, ei marketeista. Hinnat voivat usein olla vain murto-osan markettihinnoista. Itse ostelen tyytyväisenä pinjansiemeniä, parapähkinöitä, makadamiapähkinöitä, kuivattuja karpaloita, mangoja yms. hintaan 90 senttiä/100 g! Kaupassa kaikki nuo tuotteet maksaisivat varmaan 3-5 kertaa enemmän.

Matkoilla. Pidä silmät auki pitkään säilyvien juttujen varalta, jotka ovat Suomessa kalliita tai vaikea löytää. Matkoilla kannattaa aina piipahtaa myös paikallisessa supermarketissa tai torilla. Itse roudasin juuri Virosta chilejä ja vaniljaa koska ne vain olivat niin halpoja, vaikka eivät mitään paikallisia erikoisuuksia olleetkaan!



Muita vinkkejä:

Pakastin on köyhän paras kaveri. Säästät pitkän pennin, kun teet kerralla ison satsin ruokaa, sämpylöitä tms. ja pakastat osan. Kaikki jämät kannattaa aina pakastaa ennenkuin ne kuivuvat tai pilaantuvat, näin saat aina tuoretta syötävää. Pakastamiseen liittyy myös jo aiemmin mainitsemani aletuotteiden hamstraaminen sekä kesäherkkujen säilöminen, josta pääsemmekin seuraavaan kohtaan:

Säilö kesä. Hamstraa armotta kesällä ja syksyllä. Torilta voi ostaa huippuhalpoja vihanneksia, pilkkoa ne ja tehdä niistä valmiita pakastevihannessekoituksia. Jos sinua ei ole siunattu pihalla tai metsällä, kysele sukulaisilta ja tutuilta - yleensä löytyy aina joku, jolla on ylimääräisiä viinimarjoja, raparperiä tai omenoita. Nokkosesta saa sämpylöitä ja keittoa ja mustaherukanlehdistä mehua. Marjoja, yrttejä ja hedelmiä voi hillota, kuivattaa ja pakastaa. Talvella hymyilyttää, kun voi kohauttaa olkiaan kaupan ylihintaisille pakastemansikkapusseille!


Hyödynnä piha, parveke ja ikkunalauta. Parvekkeella ja ikkunalaudalla rahallinen hyöty ei ehkä ole kovin suuri, mutta ilo sitäkin isompi. Sen sijaan pihanomistajat voivat jo oikeasti säästää. Meillä kotona tulee takapihalta joka vuosi iso sato salaattia, yrttejä, marja-aroniaa, kirsikkaa ja hyvällä menestyksellä on kokeiltu myös herneitä, mansikoita, kesäkurpitsaa, paprikaa ja sipulia. Kun yksi salaattikerä maksaa kaupassa helposti yli euron yrttipuskista puhumattakaan, on säästö aika helposti selvä!



Leivo itse leivät. Kotitekoista leipää suosimalla voi jo lyhyessäkin ajassa säästää pitkän pennin. Jauhopussi maksaa ehkä 1-2 euroa, lesepaketti saman verran ja hiivapala 20 senttiä. Lyhyelläkin matikalla voi äkkiä päätellä, että säästeliään kannattaa opetella leipomaan. (Sitä paitsi kaupan leivät ovat ihan täynnä säilöntäaineita, eikä niistä leviä kämppään maailman paras tuoksu.) Pidä vaikka silloin tällöin leivontapäivä ja tee kerralla isompi satsi pakkaseen.


Opettele kausiajattelu. Mieltämällä sen, että kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä syödään eri ruokia, voit säästää mukavasti. Etenkin hedelmien ja vihannesten hinnat voivat vaihdella dramaattisestikin eri vuodenaikoina. Katso, mikä juuri nyt on halpaa ja suunnittele viikon ateriat sen mukaan (tai hyödynnä pakastinta, jotta voit nauttia ympäri vuoden).

Suunnittele hyvin. Mieti jokaisen raaka-aineen kohdalla mitä aiot tehdä siitä, ja jos et tarvitse koko pakkausta, myös se mihin käytät jämät. Mikään ei tule kalliimmaksi kuin heittää pilaantunutta ruokaa roskiin!



Mitä kannattaa ostaa?

Kaapissa kannattaa pitää tiettyjä juttuja, joilla saa muutettua esim. tylsähkön salaatin, leivän tai kastikkeen helposti vähän jännittävämmäksi. Arkiruokakin saa olla maukasta ja kiinnostavaa! Valkkaa riittoisia tuotteita, jotka eivät pilaannu nopeasti. Näin ne tulevat pidemmän päälle edullisiksi, vaikka ostohetkellä hinta saattaakin vähän kirpaista.

Omia suosikkejani ovat:

Juustot ja tofu - itse jätän perusleivänpäälliset ostamatta, ja panostan sen sijaan mozzarellaan, fetaan, parmesaniin ja vuohenjuustoon. Juusto saattaa tuntua hurjan kalliilta, mutta yhdestä pakkauksesta tekee helposti useamman ruuan. Itselläni on aina vähintään yhtä em. juustoista jääkaapissa, ja heittelen niitä tarpeen mukaan maustamaan salaatteja, leipiä, pizzoja, pastakastikkeita, quesadilloja, risottoja jne. Juustoja voi käyttää myös lihan sijasta tekemään kevyistä ruuista ruokaisampia.

Aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit - yksi purkki on riittoisa ja säilyy jääkaapissa pitkään. Tuo helposti makua salaatteihin, dippeihin, pastakastikkeisiin, pizzoihin, leipiin jne.

Kastikkeet ja tahnat. Kokeile leivän päälle, dippeihin, salaatteihin yms. vaikka hummusta, tahinia, maapähkinävoita, guacamolea (silloin kun avokadot ovat sesongissa) jne. Wokit, riisiruuat yms. maustaa helposti inkivääritahnalla tai chilikastikkeella. Tahnat ja kastikkeet säilyvät pitkään ja ovat erittäin riittoisia (siten myös edullisia). Niitä voi tehdä myös itse!

Turkkilainen jugurtti - tämä maksaa meidän kaupassa yhtä paljon kuin suomalainen, mutta on ihan eri maailmasta. Kilon ämpäri on riittoisa ja säilyvyys loistava - eräpäivä on usein vasta reilun kuukauden päässä. Jugurttia voi käyttää sellaisenaan tai jälkiruokiin, marinadeihin, kastikkeisiin, dippeihin, salaatinkastikkeisiin jne. Loistava tuote!

Pavut, linssit ja idut - tölkkipavut ovat nykyään kalliita, mutta kuivatut ovat todella edullisia, eivätkä mene kaapissa miksikään. Hamstraa erilaisia papuja ja linssejä, ja kaapista löytyy aina aineksia esim. kasvischiliin, tortilloihin, salaatteihin, keittoihin jne. Suuri osa pavuista sopii myös idätykseen. Pavut ovat tosi monikäyttöisiä, kannattaa etsiä netistä papureseptejä ja yllättyä.

Pähkinät ja siemenet - tuovat helposti "sitä jotain" leivonnaisiin, leipiin, salaatteihin ja wokkeihin. Myös terveellinen välipala sellaisenaan tai maustettuna.



Mausteet - maustekaappiin kannattaa panostaa. Kertasatsaus voi olla iso, mutta mausteet riittävät tosi pitkälle. Kunnon mausteilla ja yrteillä saa halvalla lisää makua ruokaan. Jotta improvisointi ("tänään voisin tehdä tästä kanasta italialaista/intialaista/marokkolaista/kiinalaista") onnistuu, kannattaa maustekaappi olla valmiiksi kunnossa.

Suosittelen ainakin seuraavia:

Suola, pippurit, paprika, oregano, basilika, valkosipuli, chili - melkein kaikkeen "perusruokaan", myös etnisiin.

Korianteri, juustokumina - intialaiseen, marokkolaiseen, kreikkalaiseen ja meksikolaiseen/cajun-ruokaan.

Kurkuma - intialaiseen ruokaan. Toimii myös feikki-sahramina :D

Kardemumma, kaneli, neilikka - leivontaan, intialaiseen ja kreikkalaiseen ruokaan.

Inkivääri - leivontaan, aasialaisiin ruokiin, kaikkeen jos olet minä :)

Anis/tähtianis - joululeivontaan, kreikkalaiseen, kiinalaiseen ja intialaiseen ruokaan.

Laakerinlehti, fenkolinsiemen, rosmariini - italialaisiin ruokiin, laakerinlehti ja fenkolinsiemen myös intialaisiin.

Hunaja - sokerin ravinteikkaampi korvike, salaatinkastikkeisiin ja marokkolaisiin, kreikkalaisiin jne. ruokiin

Sitruunamehu - salaatteihin, kalaruokiin, juustokakkuihin, rahkaan, drinkkeihin, vihanneslisukkeisiin jne.


Viimeisenä vinkkinä voisin tarjota vielä sellaisen, että laita asiat perspektiiviin. Moni valittaa kasvisten, hedelmien, kalan yms. kalliista hinnoista mutta silti mukisematta ostaa vähintäänkin yhtä kalliita karkkeja, sipsejä, kaljaa, tupakkaa... Rajoittamalla vaikka karkinsyöntiä tai limsanjuontia säästää kuukaudessa jo sellaisen summan, että sillä ostetaan kyllä tomaatteja ja vuohenjuustoa isompaankin tarpeeseen. Elämä on valintoja, eikös se niin mennyt :)

-kirsikka

PS. Jos itselläsi on joku hyvä pihistelyvinkki hyvän ruuan ystäville, jaa se ihmeessä kommenttiboksissa!

Uutisia, lammasta ja vähän aurinkokuivattuja tomaatteja

Hei taas! Jos olette ihmetelleet hiljaiseloa, syynä on ollut se että Voisilmäpeliä valmistautuu muutoksiin.

Mitään erityisen dramaattista ei ole luvassa, mutta Voisilmäpeliä siirtyy pian osaksi isompaa kokonaisuutta. Sisältö tulee pysymään samanlaisena, edelleen siis tarjolla voisilmäpelimäisiä ohjeita ja vähän turhaa lätinää siinä sivussa. Tämä tarjonnee kuitenkin uudenlaisia mahdollisuuksia bloggailuun ja omien taitojen kehittämiseen, joten olen aika innoissani.

Ennen muuttoa pistetään kuitenkin jakoon vielä yksi resepti. Kreikka-villitys on jatkunut keittiössäni. Tämänkertaisen ohjeen pohjana on Ola Lauritzonin ja Ulrika Davidssonin mainion GI-keittokirjan jauhelihapihviohje. Feta, aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja pinjansiemenet olivat tietenkin yhtälö, jota en kyennyt vastustamaan. Kreikkalaisfiiliksen lisäämiseksi vaihdoin kuitenkin alkuperäisohjeen naudanlihan lampaanjauhelihaan. Jos lampaanlihaa on vaikea saada, tämän voinee siis tehdä myös naudanjauhelihaan. Basilikassa, pippurissa ja aurinkokuivatuissa tomaateissa ei kannata pihistellä, jotta pihveihin tulee kunnolla makua!




Lampaanjauhelihapihvit ja fetajuustokastike

400 g lampaanjauhelihaa
1 muna
3 rkl kermaa tai maitoa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
1 valkosipulinkynsi
2 tl kuivattua basilikaa (tai reilummin tuoretta)
5 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen pinjansiemeniä

Fetajuustokastike

100 g fetajuustoa
1,5 dl kreikkalaista jugurttia tai ranskankermaa
4 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
basilikaa ja mustapippuria maun mukaan

Sekoita kulhossa lampaanjauheliha, kananmuna, kerma/maito ja suola ja mustapippuri. Murskaa valkosipulinkynsi ja pilko aurinkokuivatut tomaatit melko pieniksi paloiksi. Lisää valkosipuli, aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja pinjansiemenet jauhelihaseokseen.
Muotoile seoksesta pihvejä ja lado leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 min.

Valmista fetajuustokastike: murustele feta kulhoon, sekoita jugurtti tai ranskankerma. Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja lisää joukkoon. Mausta basilikalla ja mustapippurilla maun mukaan. Jos feta ei ole kovin suolaista, voit myös lisätä hiukan suolaa.

Tarjoile pihvit ja kastike esim. grillattujen kasvisten kanssa (etenkin kesäkurpitsa ja paprika sopivat hyvin) tai kreikkalaistyyppisen kurkku-oliivi-sipulisalaatin kera.

Paris, je t'aime!

Löysin joskus syksyllä netistä aivan mahtavan patonkiohjeen, joka on yksinkertainen, vaivaton ja mitä ilmeisimmin pettämätön. Patongit ovat uunituoreina pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä ja seuraavana päivänä ihanan sitkeitä, juuri kuten kuuluukin olla.



Patonkien tekoon liittyy muutama pieni jippo, joita noudattamalla pääse Pariisin makuun kotikeittössä.

• Uunin on oltava kuuma. Unohda "leivonnaiset kakskaksviis, leivonnaiset kakskaksviis" ja säädä uuni 250 asteeseen.

• Uunin on oltava kostea. Laita uuni lämpiämään tunti ennen paistamista ja uunivuuallinen vettä uunin pohjalle kun panet uunin päälle. Siten kun uuni kuumenee, vesi höyrystyy, ilma uunissa on kosteaa ja patongin pinnasta tulee paksu ja rapea. Kun laitat vielä pellin kuumenevaan uuniin niin patonki paistuu tasaisesti alhaalta päin.

• Viillot pitää tehdä vasta juuri ennen kuin patonki menee uuniin. En tiedä mihin keittökemialliseen reaktioon tämä perustuu, mutta empiirinen kokemus on osoittanut että taikina "purskahtaa" esiin vain viime hetkellä tehdyista viiloista. Tee viillot terävällä ja mieluiten sahalaitaisella veitsellä.

Patonkitaikina, toisin kuin maalaisleipä, kaipaa vaivausta, mutta tykkää pitkästä kohotusajasta.



Patongit

Pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
3 1/2 dl vettä (n. 40 asteista, eli kädenlämpöisestä vähän lämpimämpää)
9 dl jauhoja
2 1/2 tl suolaa

Laita sokeri, hiiva ja lämmin vesi kulhoon. Anna seisoa 5-10 minuuttia tai kunnes seos vaahtoaa.

Lisää ensin puolet jauhoista ja sekoita huolella. Lisää joukoon suola ja loput jauhot ja sekoita suunnlleen tasaiseksi.

Vaivaa kymmenisen minuuttia tai kunnes taikina on kimmoisaa eikä tartu sormiin.

Öljyä kevyesti iso kulho ja laita taikina kulhoon kohoamaan vähintään puoleksitoista tunniksi.

Laita uunin pohjalle uunikulhollinen vettä ja uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita myös pelti uuniin tässä vaiheessa.

Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja jaa kolmeen osaan. Käsittele yksi pala kerrallaan.

Levitä taikinapallo varovaisesti neliöksi, yritä suojella taikinassa olevia ilmakuplia. Taita neliön kaksi vastakkaista sivua neliön keskilinjalle ja painele tiukasti kiinni. Taita muodostuneen sauman kohdalta vielä puoliksi ja nipistele seunat kiinni.

Käännä patonki ympäri niin, että sauma on pohjapuolella. Rullaile varovaisesti patonki vähän pidemmäksi ja ohuemmaksi. Toista toisille taikinapalloille.

Anna patonkien kohota 30-60 min leivinpaperiarkin päällä.

Nosta kuuma pelti uunista (sulje uuninluukku tässä vaiheessa!) ja liu'uta patongit pellille. Tee muutama viilto kunkin patongin pinnalle ja nosta pelti uuniin.

Paista patonkeja 20-30 min tai kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kuulostavat ontoilta kun niitä koputtaa pohjasta.

Anna jäähtyä parisenkymmentä minuuttia ennen kun isket kimppuun.

Pitapäivä

Paistelin eilen pitaleipiä, jotka täytin kanalla ja gyros-henkisesti tomaatilla, salaatilla, sipulilla ja pika-tsatsikilla. Idean sain Self-lehdestä, jossa samankaltainen satsi oli tehty lampaanlihalla. Päälle vielä fetaa ja kreikkalainen nautinto valtasi turkulaisen kaksion.

Tästä ruuasta tuli kertalaakilla yksi lemppareistani, veikkaanpa että näitä tullaan syömään lähitulevaisuudessa useamminkin.



Valmiita pitaleipiä käyttämällä ruoka valmistuu käden käänteessä, mutta jos olet lukenut Voisilmäpeliä yhtään pidempään, tiedät varmaan mitä mieltä täällä päin ollaan valmiista mistä-tahansa-leivästä :) Kiireisille ja lyhytpinnaisille siis valmiita pitaleipiä, niille joilla on vähän enemmän aikaa ehdottomasti kotitekoisia. Kohotukseen menee aikaa, mutta muuten pitaleivät on helppo valmistaa. Lisäksi niistä saa vaaleita täysjyvävehnäjauhoja käyttämällä paljon terveellisempiä kuin kaupan pitoista.

Vielä reseptiin liittyen: huomasin vähän aikaa sitten, että siitä saksalaisesta kauppaketjusta jonka huomaan mainitsevani täällä hämmentävän usein, saa myös edullisesti ihanaa tuhtia kreikkalaista jugurttia. Opiskelijankaan ei siis enää tarvitse käyttää juoksevia litkujugurtteja ruuanvalmistuksessa!


Kreikkalaiset kanapitat (2 kpl)

1 kanan rintafilee
1-2 tomaattia
1/2 (puna)sipuli
muutama rapea salaatinlehti
n. 50 g fetajuustoa
2 pitaleipää (ohje alla)

Pikatsatsiki

2 dl kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia
n. 10 cm pala kurkkua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria


Valmista ensin tsatsiki: raasta kurkku ja puristele siitä enimmät nesteet pois. Murskaa valkosipulinkynsi. Sekoita jugurtti, kurkku ja valkosipuli, mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos annat soosin vetäytyä jääkaapissa, maut vahvistuvat.

Paista kana ja mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa reilunkokoisiksi viipaleiksi. Viipaloi tomaatti ja sipuli renkaiksi. Täytä halkaistut pitaleivät kanalla, tomaatilla, salaatilla ja sipulilla. Lisää reilusti tsatsikia ja murustele päälle nuukailematta fetaa.



Pitaleivät (4 kpl)

3 dl vehnäjauhoa*
1/2 tl suolaa
1 1/4 dl vettä
3/4 tl kuivahiivaa
1/2 tl sokeria
1 tl oliiviöljyä

*terveellisempiin pitaleipiin käytä vaaleita täysjyvävehnäjauhoja. Itse laitoin 1 dl tavallisia luomuvehnäjauhoja ja 2 dl vaaleita täysjyvävehnäjauhoja. Koostumus oli juuri passeli!

Sekoita kulhossa jauhot ja suola.

Sekoita 42-asteiseen veteen kuivahiiva ja sokeri. Anna seistä n. 5 minuuttia.

Sekoita jauhoihin ja suolaan vesi-hiivaseos ja oliiviöljy. Vaivaa n. 5-10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja jämäkkää. Lisää jauhoja, jos taikina tuntuu liian märältä, tarttuu sormiin ja on hankala vaivata.

Sivele kulho kevyesti oliiviöljyllä ja lätkäise taikinapallo kulhoon. Pyöräytä vielä ympäri, jotta oliiviöljy tarttuu koko taikinaan. Anna kohota puhtaan keittiöpyyhkeen alla lämpimässä paikassa n. 1 tunti.

Säädä uuni n. 250 asteeseen. Nyt, jos sinulla on leivinkivi, käytä sitä! Jos taas ei ole, kysy itseltäsi olennainen kysymys: miksi minulla ei ole vielä leivinkiveä? Ja sen jälkeen laita ainakin tavallinen uunipelti valmiiksi kuumenemaan uuniin.

Pamauta kohonneesta taikinasta ilmat pihalle, leikkaa 4 osaan ja pyörittele jokainen osa palloksi. Kauli pallerot n. 1/2 cm paksuisiksi lätyiksi. Laita leivinpaperille, keittiöpyyhkeen alle kohoamaan vielä 20 minuutiksi.

Paista pitaleipiä kuumennetun uunipellin tai leivinkiven päällä (mieluiten ilman leivinpaperia) n. 3-5 minuuttia. Leivät ovat valmiit, kun ne ovat pullistuneet reippaasti ja saaneet aivan aavistuksen väriä.


-kirsikka

Kun ruusukaali tapasi pekonin

Keittiössäni on ilmeisesti meneillään jonkin sortin pekonivillitys. Juuri näin sen toisaalta pitääkin mennä: jos ostaa yhtä reseptiä varten paketillisen jotain ruoka-ainetta, kannattaa saman tien keksiä pari muutakin reseptiä joihin jämät voi sitten käyttää.

Tämä ohje oli oikeastaan salakavala yritys koulia eräs henkilö ruusukaalifaniksi. Uskon nimittäin neljään kasvatusmetodiin mitä kyseessä olevaan ihmiseen tulee: kiristys, uhkailu, lahjonta ja pekoni.



Olen pitkin syksyä ja talvea nähnyt siellä sun täällä reseptejä, jossa yhdistyvät pekoni ja ruusukaali. En tiedä millä perusteella pekonin ja ruusukaalin liitto on saanut alkunsa, mutta päätin kehitellä oman versioni klassikosta ja hyvinhän se kieltämättä toimi. Ylipäänsä ruusukaali on yksi lempparivihanneksistani: miten on edes mahdollista olla tykkäämättä jostain, joka näyttää siltä kuin se kuuluisi Barbien jääkaappiin?

Aikaisemmin oli puhetta terveellisistä pikaruuista, ja tässä taas yksi hyvä vaihtoehto. Pekonin terveellisyydestä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta... no, puhutaan siitä joskus toiste. Ruusukaali sen sijaan on sellainen terveyspommi, että jollain logiikalla se ehkä kompensoi pekonia.

Tästä saa hyvän välipalan, lisukkeen tai vaikka low carb-aamiaisen.


Ruusukaalia ja pekonia (kahdelle)

oliiviöljyä
300-400 g ruusukaalia
4 siivua pekonia
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa
rouhittua mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
kourallinen saksanpähkinöitä


Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja saksanpähkinät muutamaan osaan. Murskaa valkosipuli.

Poista ruusukaalien päällimmäiset lehdet ja leikkaa niistä kannat pois (tästä tosin käydään pientä debattia: itse tykkään leikata kannat pois mutta kaipa ne voi jättääkin). Leikkaa sen jälkeen 2-4 osaan, vähän riippuen kaalien koosta. Laita ruusukaalit veteen ja pidä hetki mikrossa tai kiehauta kattilassa nopeasti, sen verran että hiukan pehmenevät.

Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla, lisää valkosipuli, ruusukaalit ja pekonit ja paista niin kauan kunnes pekoni on mielestäsi sopivan rapsakkaa. Jos tykkäät kovin vähän paistetusta pekonista, kannattaa ruusukaaleja paistella hetken aikaa yksinään ennen kuin lisäät pannulle pekonit.
Mausta sitruunamehulla, ripauksella suolaa ja rouhittua mustapippuria. Lisää viimeisenä pähkinät ja paistele vielä sen verran, että pähkinät hiukkasen paahtuvat.

-kirsikka

P.S. Hyvityksenä viime aikojen pekoniresepteistä lupaan piakkoin jonkun ihanan kasvisohjeen :)

Rekkamiehen muffinsit

Tässä varsinainen sunnuntaiaamuresepti, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa, arvasitte oikein, sunnuntaiaamuna. Eli tänään.

Munat ja pekoni on klassinen yhdistelmä, mutta tässä vähän tuoreempi tapa valmistaa niitä. Näin tällaisen kehitelmän kauan sitten jossain ja siitä asti se on kummitellut mielessäni, sillä ajattelin että se olisi oiva tapa yllättää pekonifani miehenpuolikkaani.



Mietin sopivaa tapaa saada kupposet onnistumaan vähimmällä vaivalla, ja päädyin silikonisiin muffinsivuokiini. Mitkä tahansa muffinsi- tai leivosvuoat sopinevat tarkoitukseen, kunhan niissä on pohja ja tarpeeksi korkeat reunat. Muffinsipelti olisi varmaankin paras, sillä se on tukeva ja myöskin kuumenee uunissa.

Erityisen kauniita näistä ei tullut: silikonivuoassa kananmuna pääsi valahtamaan pekonin molemmin puolin. Alkuperäisenä tarkoituksena oli siis, että pekoni muodostaisi kananmunan ympärille hienon kupin.

Ulkonäöstä huolimatta maku oli hyvä, ja olivathan nämä oikeasti hauska ja uudenlainen tapa syödä tuttua aamiaisruokaa. Itse aion pitää nämä mielessä seuraavaa brunssia varten..

Muna-pekonikupit (4 kpl)

4 pekonisiivua
4 munaa
rouhittua mustapippuria
suolaa
kourallinen juustoraastetta

Jos tykkäät rapsakasta pekonista (ja etenkin jos paistat nämä silikonivuoissa, jotka eivät kuumene samalla tavalla kuin pelti), kannattaa pekonisiivuja paistaa hetkinen pannulla.

Asettele sen jälkeen pekonisiivut vuokiin niin, että ne ovat reunoilla mutta eivät peitä pohjaa. Riko sen jälkeen siivun sisälle kananmuna. Jos haluat, särje keltuaiset.

Ripottele päälle suolaa ja rouhittua mustapippuria. Viimeistele juustoraasteella.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kauemmin, riippuen siitä kuinka rapeaa pekonia haluat.

-kirsikka

Thaimaalainen jälkiruokakeitto

Tässä ohjeessa on kaksi potentiaalista syytä, miksi se saattaa säikäyttää monet.

Ensinnäkin, se on jälkiruokakeitto (tuon voi lukea sekä jälkiruokakeitto että jälkiruokakeitto). Jälkiruokakeitto saattaa ajatuksena olla vähän hämmentävä, joskaan ei täysin uusi. Foodie-piireissä se on jo varmasti been there, done that hohhoijaa, mutta ihan perussuomalaiseen kotiin jälkiruokakeitto ei taida vielä olla rantautunut. Älä siis tyrmää ajatusta suoralta kädeltä.



Toiseksi, yksi sen pääraaka-aineista on litsi. Litsi taitaa olla samassa tilanteessa kuin mango oli ehkä 10 vuotta sitten, se on siirtymässä eksoottisista hedelmistä kategoriaan "tavallaan vähän eksoottinen, muttei silti ihan vieras, en ostaisi välipalaksi töihin mutta tarjoilisin hedelmäsalaatissa". Litsiä ei pidä säikähtämän, eksoottisuudestaan huolimatta sitä saa jo useimmista marketeista eikä se yleensä edes maksa mansikoita. Itse ostin tätä ohjetta varten Lidlistä 10 litsiä, jotka maksoivat yhteensä 30 senttiä!

Litsi on ihanan makuinen hedelmä, samaan aikaan kirpeä ja makea. Koostumus on kiinteä ja aika "lihaisa".

Täytyy vielä varoittaa, että jos tätä ohjetta haluaa kokeilla, täytyy ehdottomasti pitää kookoksesta. Kookosmaidon maku on tässä todella hallitseva, ja tiedän että monet eivät pidä siitä. Jos kuitenkin kookos maistuu ja sinulla, kuten minulla, on vuodenajasta johtuva krooninen ikävä Thaimaahan, ota ihmeessä ohje kokeiluun.



Thaimaalainen jälkiruokakeitto (3-4 annosta)

1 tlk kookosmaitoa
2-4 rkl ruskeaa sokeria (fariini, intiaani)
1 iso, kypsä banaani
10 litsiä
ripaus suolaa

Kuori litsit, halkaise kahtia ja poista kivet. Halkaise banaani pituussuunnassa kahtia ja leikkaa sitten pienempiin paloihin. Lämmitä kookosmaitoa kasarissa/kattilassa keskilämmöllä. Lisää ensin 2 rkl sokeria, anna liueta. Maista, jos kaipaat lisää makeutta, lisää sokeria. Lisää banaani, litsit ja ripaus suolaa. Hämmentele muutaman minuutin ajan, kunnes hedelmät ovat lämminneet.

Keiton voi nauttia joko kuumana tai kylmänä, mutta se kannattaa syödä saman päivän aikana.
(Ohjeesta ei tule valtavaa määrää, mutta makeutensa vuoksi tätä ei voikaan syödä kovin isoa annosta.)


-kirsikka

Tulitikkutytön talvisalaatti

Yliopistoruokaloiden maailmassa unohtaa helposti, että salaatti voi olla muutakin kuin kaali- tai porkkanaraastetta. Kesällä puputan erinäköisiä salaatteja suurella innolla päivästä toiseen, mutta syksyllä kun kauppatorin salaatikojut katoavat talviunille ja kaupan tomaatit muuttuvat oransseiksi, en jaksa enää nähdä vaivaa. Syön kyllä kiltisti yliopiston salaatit, mutta kotona siirryn talviselle hiilihydraattidieetille, joka sisältää korkeintaan kurkkua leivän päällä.



Orangetten kyssäkaaliporkkanasalaatti herätti kuitenkin mielenkiintoni ja ensimmäinen kulhollinen osoitti, että talvisella salaatilla on kuin onkin potentiaalia (talvisalaateista lisää täällä). Olen lähiaikoina saanut käsiini tavattoman hyviä ja makeita porkkanoita ja kyssäkaalissakaan ei ole ollut valittamista. Hyvät raaka-aineet ovat hyvän salaatin a ja o, eli nyt vaikuttaisi olevan loistava aika tämäntyyppisille sekoituksille.

Tässä salaatissa on hyvin olennaista valmistaa aineet oikealla tavalla. Porkkana ja kyssäkaali leikataan julienne, eli leikellään tulitikuiksi. Porkkanan osalta tämä on teknisesti haastavaa ja on sitä helpompaa mitä tuoreempi porkkana on. Itse olen kuorinut porkkanat, leikannut kolmeen-neljään osaan ja kunkin osan vuorollaan leikannut ensin pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi (toimii parhaiten jos porkkana seisoo pystyssä leikkuulaudalla, vaikkakin loppuvaiheesa saa vähän jännittää sormiensa puolesta), jakanut viipaleet kahdeksi kasaksi, jotka saa lappeelleen leikkuulaudalle ja leikannut edelleen toiseen suuntaan. Ammattilainen leikkaa näin, mutta itse olen valmis leikkelemään hieman vaarallisemmin, jotta hukkapaloja tulee vähemmän.

Leikkely tällä tavalla on aika työlästä ja aikaavievää, mutta rapsakoita juurestulitikkuja on sen verran hauska rouskutella, että se on ainakin minun mielestäni vaivan arvoista. Makumaailma on vieläpä sellainnen, että tämä salaatti on vähän kuin raaka wokki ja maistuu ehdottomasti parhaalta puikoilla syötynä.



Kyssäkaaliporkkanasalaatti

2-3 isohkoa porkkanaa
Yksi pieni tai puolikas iso kyssäkaali
Valkosipulinkynsi

Seesaminsiemenöljyä
Oliiviöljyä
Viinietikkaa (olen käyttänyt balsamicoa, joka on keittiökaappini ainoa viinietikka, mutta joku muukin käy varmasti)
Suolaa
Pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa ne tulitikuiksi (kts. ylläoleva teksti). Kuori kyssäkaali veitsellä ja leikkaa sekin tulitikuiksi.

Leikkaa valkosipulinkynsi ihan pieneksi. Tällaiseen satsiin voi laittaa koko kynnen, mutta jos joutuu olemaan paljon tekemisissä muiden kanssa loppupäivänä, puolikas riitänee. Pieni tujaus valkosipulia antaa ihan oman makunsa salaattiin, eli sitä ei kannata jättää kokonaan pois.

Lorauta kulhon pohjalle seesaminsiemenöljyä ja sen seuraksi pikkutilkka oliiviöljyä. Suhde saa olla noin kaksi osaa seesamia ja yksi osa oliivia, lopputilavuus sellainen kuin kokee hyväksi ja oman maun mukaisksi, noin 1-2 rkl. Ripottele joukkoon valkosipulisilppu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita salaatinkastike huolella esim. vispilää käyttäen.

Kaada porkkanat ja kyssäkaali kastikkeen päälle ja sekoita, kunnes kaikki juureksenpalaset ovat kevyesti öljyttyjä.

Itufarmari

Iduista tulee väkisinkin mielleyhtymä Vogelin mehupaastoihin ja 80-lukuun, ehkä koska muistan äitini harrastaneen molempia kyseisellä vuosikymmenellä.

Jossain mieleni perukoilla olen aina tiedostanut itujen terveellisyyden, mutta ehkä juuri noista kasariviboista johtuen en ole ikinä oikein niistä innostunut - siis minä, joka hamstraan välittömästi kaappini täyteen jotain himalajalla kasvavaa huruhurumarjaa, jos luen lehdestä sen korkeasta antioksidanttipitoisuudesta... Idut vaan eivät ole kovin cool.

Mutta niiden pitäisi olla! Viime viikolla ystäväni kertoi tyhjentävänsä kovaa vauhtia suolakurkkupurkkia idunkasvatusta varten. Mielenkiintoni heräsi, vietin hetkisen jos toisenkin Googlen kanssa ja olin vakuuttunut. Minunkin oli alettava itufarmariksi!



Idut ovat mahtavia, koska

a) ne ovat huipputerveellisiä - idätettäessä papujen ja siementen vitamiinipitoisuus moninkertaistuu!
b) ne ovat melkein ilmaisia! Yhden satsin hinta on ehkä pari senttiä. Houkutteleva ajatus, kun miettii miten paljon yksi salaattikeräkin loppujen lopuksi maksaa.
c) niillä voi täyttää ainakin osan siitä aukosta, jonka syksyisin kuoleva ikkunanlautayrttitarha jättää jälkeensä - iduista saa tuoretta syötävää talvellakin, ilman valoa.

Idättäminen on oikeastaan tosi yksinkertaista - papuja/siemeniä liotetaan esim. yön yli vedessä, ne siirretään idätysastiaan tai isoon lasipurkkiin jonka suuaukon päälle laitetaan harsokangas. Niitä huuhdellaan muutaman kerran päivässä ja syömään pääsee yleensä jo 1-2 päivässä! Huuhteleminen ja hyvä hygienia on äärimmäisen tärkeää. Paljon lisää tietoa ja vinkkejä saat esim. täältä ja täältä.

Mitä iduista sitten voi tehdä? Ensimmäisenä tulee mieleen salaatit ja wokit, miksei myös keitot. Niitä voi heittää ihan mihin vain, missä käytät muutenkin vihanneksia.

Aloittaa voi vaikka kehittelemästäni itusalaatista, joka on kerrassaan mainio lounas: kevyt mutta täyttävä ja sisältää kaikkea mitä oikeaoppisesti aterian kuuluukin: kuitua, proteiinia, vitamiineja ja hyviä rasvoja.



Täyttävä itusalaatti

2 dl ituja (esim. mungpavun)
2 porkkanaa
1 omena
1 dl kermaviiliä
1 dl raejuustoa
kourallinen auringonkukansiemeniä

Raasta porkkana ja omena. Sekoita kaikki aineet ja syö pois!


-kirsikka

Maailman terveellisin pikaruoka?

Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi ohje, jonka voi aina sutaista äkkiä kokoon silloinkin kun nälkä on kamala eikä kaupassa ole tullut käytyä lähiaikoina...

... muuten sitä väsyneenä ja nälkäisenä turhan helposti turvautuu eineksiin ja muuhun epämääräiseen. Tässä oma, terveellisempi korvikkeeni pikaruualle.



Tärkeintä tällaisessa ohjeessa on se, että ainekset ovat sellaisia, joita löytyy kotoa melkein aina. Itse ostan aina Lidlistä pari säkkiä parsakaali-kukkakaali-porkkana-pakastesekoitusta, josta saakin hyvän ja nopean lisukkeen melkein kaikkiin ruokiin. Pakastin on ehdottomasti hätävarakokkailijan paras ystävä! Tofupaketin jämät löytyvät yleensä jostain jääkaapin perältä, valkosipulia on oltava AINA - sen puuttuminen taloudesta enteilee maailmanloppua. Pähkinöitä ostan ison satsin lähes joka kerta kävellessäni irtokarkkikaupan ohi, jotta ne eivät vain pääsisi loppumaan - pähkinät kun ovat mitä mahtavin välipala pikkunälkään ja kirjastoevääksi.

Kannattaa siis miettiä, mitä omista kaapeista löytyy lähes aina, ja kehitellä niiden pohjalta pomminvarma ohje "mitä sitä nytkin söis" -päivien varalle. Tässä siis oma ehdotukseni.




Valkosipulista tofua ja paistettuja vihanneksia

1/2 pkt (n. 130 g) marinoitua tofua
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
(halutessasi: 1 rkl soijakastiketta)
1 pss (n. 300 g) parsakaali-porkkana-kukkakaali-pakastesekoitusta
3 rkl sweet chili -kastiketta
pieni kourallinen cashew-pähkinöitä

Pilko tofu melko pieniksi paloiksi. Murskaa valkosipuli. Lämmitä oliiviöljy, lisää sen jälkeen tofu ja valkosipulit ja halutessasi soijakastike - joidenkin mielestä marinoitu tofu yhdistettynä soijakastikkeeseen voi olla liian suolaista, mutta itse tykkään. Paista kunnes valkosipuli on ruskistunut, muttei palanut (n. 5 minuuttia). Siirrä sen jälkeen tofu ja valkosipuli pois pannulta. Laita pannulle jäiset vihannekset ja paista niitä kunnes ovat täysin sulia sisältä ja ulkoa nätisti ruskistuneita. Kippaa tofu ja valkosipuli takaisin pannuun, lisää sweet chili -kastike ja pähkinät. Paista vielä minuutti tai pari.

-kirsikka

Pop 'til you stop

Tätä ei voi edes kutsua ruokaohjeeksi, mutta kiva pieni vinkki se ainakin on.
En tiedä, miksi minulta meni 23 vuotta ennenkuin tajusin, että pähkinöitä ja popcorneja (ja ylipäänsä kaikkea) voi maustaa. Kotonakin. Ei tarvitse haikailla Finnkinon popparimausteiden perään, kun samoja voi tehdä kotona!



Tässä hyvä vinkki vaikka illalla telkkarista tulevan Batman-leffan kaveriksi...

Ohje on alunperin Amerikan ärsyttävimmältä tv-kokilta Rachael Raylta.

Tässä vaiheessa onkin hyvä muistuttaa kaikkia siitä, että käytättehän oi ihanat lukijamme maissinjyviä, öljyä ja kattilaa ettekä sitä paperipussia ja mikroa? Tekemällä popparit itse kattilassa säästät rahaa, et joudu popsimaan transrasvoja ja muita lisäaineita ja vältyt palaneilta poppareilta, joita mikrossa aina tulee! Lisäksi popparinjyviä saa edullisesti myös luomuna, ja ovat riittoisia kuin mitkä.

Maustettu popcorn

popcorn-jyviä
oliivi/rypsiöljyä

1 osa paprikajauhetta
1/2 osaa cayennepippuria
1 osa merisuolaa
chilijauhetta maun mukaan (itse laitan 2 osaa)

oliiviöljyä


Poksauttele maissinjyvät öljyssä pussin ohjeen mukaan.
Sekoita mausteet keskenään.
Kaada poppareiden päälle hiukan oliiviöljyä ja ravistele niin että öljy tarttuu tasaisesti kaikkiin. Heitä sen jälkeen mausteet päälle ja toista ravistelu. Öljyä tarvitaan, jotta mausteet löytyvät popcorneista eivätkä sieltä kattilan pohjalta...

Kivoja leffahetkiä!

-kirsikka

Kaukokaipuuta kotisohvalla

Yhtäkkiä kaikki ovat New Yorkissa, tulossa sieltä tai menossa sinne. Tunnustan olevani täydellisen kateellinen, enkä vähiten baageleiden takia. Täydellinen aamu olisi sellainen, jossa astun hotellista keskelle Nykin hälinää, nappaan kulmakahvilasta kahvin, jolla on kilometrin pituinen nimi, kappaan mukaan tuoreen, vielä vähän lämpimän baagelin joka tursuaa tuorejuustoa ja lohta ja nautin aamiaisen ikkunashoppailun lomassa.



Opiskelijabudjetti pitää kuitenkin huolta siitä, että kahvini on sitä tavallista suomalaista ja jos aamu on harvinaisesti sellainen, että saan baagelini uunituoreena niin se varmasti jäähtyy sen parin kilometrin matkalla, joka on kodin ja kauppojen ikkunoiden välissä. Aina ei voi voittaa. Onneksi baageleita on helppo tehdä kotioloissa ja jonkinlaiseen tunnelmaan voi päästä ihan kotisohvalla.

Baagelit olivatkin ensimmäinen asia, jonka tein uudella, ihanaisella yleiskonellani, jonka joulupukki osasi kantaa hyvin rakastavaan kotiin. Baagelitaikinaa pitää vaivata pitkään ja hartaasti ja itse laitan kaikkein mieluiten koneen tekemään työn. Olen aiemmin käyttänyt ihan tavallista käsivatkainta takinakoukkujen kanssa, mutta tulos ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin nyt. Maussa ja rakenteessa ei ollut mieletöntä eroa, mutta koneen huolella vaivaama takina oli helpompi muotoilla, mikä on iso asia siinä vaiheessa kun baagelit keitetään. Hieman löysämpi takina ottaa ikävästi kiinni alustaan, jolla se kohoaa ja taas alustan jauhottaminen tarkoittaa sitä, että keitinvesi on jauholientä, joka alkaa nopeasti haista ikävältä. Baagelit on täysin mahdollista tehdä käsinkin vaivaamalla, mutta kehoitan varaamaan aikaa runsaasti, jotta takinasta tulee tarpeeksi kimmoista.



Baagelit
(Ohje Anne's foodista, jossa ohjeessa bonuksena linkkejä sydäntäsärkeviin kissanpentukuviin)

2 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 dl kädenlämpöistä vettä

500 g eli noin 7,5 dl jauhoja (käytän itse usein puoliksi vehnäjauhoja ja puoliksi sämpyläjauhoja)
2 dl kädenlämpöistä vettä

Ripaus suolaa
Ripaus sokeria
Siemeniä

Sekoita desiin vettä sokeri ja hiiva ja annan seisoa noin kymmenen minuuttia tai kunnes seos alkaa kuplia.

Lisää vähitellen jauhot, loput kaksi desiä vettä ja reilu ripaus suolaa. Vaivaa yleiskoneella kymmenen minuuttia tai käsin vähän pidempään. Taikinan tulee olla sellainen, että se ei tartu sormiin, vaan joustaa kun sitä tökitään sormella.

Kohota taikinaa tunti.

Jaa takina kahdeksaan osaan ja muotoile niistä baagelit. Anna kohota vielä kymmenisen minuuttia.

Lämmitä isossa kattilassa suolalla ja sokerilla maustetua vettä siihen pisteeseen asti, että vesi poreilee, mutta ei kiehu.

Laske baagelit veteen kaksi-kolme kerrallaan, keitä noin minuutti, pyöräytä ympäri ja keitä toista puolta noin minuutti.

Tässä vaiheessa saa päästää luovuuden valloilleen, sillä kostea baageli suorastaan huutaa siemeniä pinnalleen. Laita siemenet (pellava, unikko, seesam...) lautaselle ja pyörittele baagelit niissä. Tämä vaihe on kaikkein kivointa tehdä liukuhihnayhteisytönä: henkilö A laittaa yhden baagelin veteen, keittaa minuutin, pyöräyttää ympäri, laittaa toisen baagelin veteen, keittää minuutin, antaa ensimmäisen baagelin henkilölle B, jolla on siemenet, pyöräyttää toisen baagelin ympäri, laittaa veteen kolmannen jne.

Paista baageleita 225 astessa noin 15 min.

Suorastaan syntinen suklaakakku

Päivitystahti on viime aikoina ollut vähän köyhää. Meno on ollut sen verran hektistä, ettei omassa pikku keittiössä ole juuri tullut häärättyä. Toivotaan, että uusi vuosi tuo taas enemmän aikaa ja intoa ruokabloggailulle - oikein loistokasta uuden vuoden alkua siis myös kaikille Voisilmäpelin lukijoille!

Vuoden ensimmäisen reseptin on parasta olla hyvä. Tämä on. Sanoisin jopa, että parempi kuin hyvä. Ehkäpä maailman paras suklaakakku, ainakin niille jotka pitävät tiiviistä, tuhdista ja tahmaisesta suklaakakusta (tiedän, että muunkinlaisella suklaakakulla on oma fanikuntansa, mutta he ovat luonnollisestikin väärässä).



Jos suklaakakussa on jauhoa vain lusikallinen, voiko se olla mitään muuta kuin suorastaan syntistä ja täydellisen taivaallista, kumpaakin samanaikaisesti? Uudenvuodenjuhlissa tosin yksi herrasmies julisti tämän olevan pahaa, mutta en yleisesti ottaen luottaisi erityisemmin sellaisten ihmisten makuun, jotka oksentelevat naapureiden parvekkeelle ja kaatavat kaljaa matolle.

Joka tapauksessa, ainakin vahvan ja täyteläisen suklaan ystäville luulisi maistuvan!

Tässä kakussa on maun lisäksi mukavaa myös ainekset: pikkiriikkisellä vaivalla siitä saa gluteenittoman.

Kakku on aivan parhaimmillaan kun se on saanut vetäytyä pitkään, joten suosittelen tekemään jo edellisenä iltana!

Resepti on muistaakseni alunperin Trish Deseinen Haluan suklaata! -kirjasta, joskin olen nähnyt vastaavia vähän joka puolella. En muista mikä kakun alkuperäinen nimi on, mutta näin sitä meillä kutsutaan :)

Suorastaan syntinen suklaakakku

200 g tummaa suklaata (mahd. hyvälaatuista)
200 g voita
3 dl sokeria
5 munaa
1 rkl vehnäjauhoa (glut. versioon: kaakaojauhetta, riisijauhoa tms.)

Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan pohjan kokoinen pala ja aseta se vuokaan. Voitele sekä leivinpaperi että vuoan reunat.

Kuutioi voi ja pilko suklaa. Sulata ne kasarissa melko miedolla lämmöllä. Kun ne ovat täysin sulaneet ja sekoittuneet, poista liedeltä ja lisää sokeri. Hämmennä sen verran, että sokeri liukenee joukkoon. Lisää sen jälkeen munat yksi kerrallaan ja sekoita hyvin. Lisää viimeisenä jauho.

Kaada seos vuokaan ja paista kakkua 190-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Paistoaika vaihtelee uuneittain tosi paljon - kakku on valmista kun heilutat sitä kevyesti ja se hytisee ihan vähän vielä keskeltä.

Anna jäähtyä rauhassa ja mielellään vetäytyä yön yli. Monissa resepteissä on jostain syystä käsketty kumota ja kääntää kakku ympäri, mutta en ole huomannut mitään eroa koostumuksessa tai ulkonäössä sen suhteen, skippaako tämän osion vai ei.

Älä säikähdä, kun kauniisti kohonnut kakku lässähtää uunista pois otettaessa - tämä ikävä kyllä kuuluu asiaan. Jos haluat kakusta paksumman ja näyttävämmän, paista se pienemmässä vuoassa. Mutta älä huoli - minkä tämä kakku häviää ulkonäössä, sen se voittaa maussa :)

Tarjoile sellaisenaan tai kermavaahdon kanssa. Hyvällä menestyksellä on kokeiltu myös hapanta kirsikkahilloa.

-kirsikka

Viikuna + brie = nam

Viimeisen viikon olen syönyt samaa mitä kaikki muutkin suomalaiset: kinkkua, laatikoita ja suklaata. Ei siis mitään järin tähdellistä postailun aihetta!

Ennen kuin riennän pienelle pyrähdykselle Tukholmaan ajattelin kuitenkin nopeasti jakaa kanssanne kivan pienen ohjeen. Tein tätä joulupöytään, mutta se voisi sopia hyvin myös uuden vuoden juhliin tai viini/juusto-iltaan. Brie ja viikunahan ovat sangen klassinen yhdistelmä.

Viikunakompotti on makea lisuke juustopöytään, ja parasta siinä on koostumus: pienet viikunansiemenet raksuvat ihanasti hampaissa. Vaikka tätä tarjoillaan yleensä valkohomejuuston kanssa, minulla kävi mielessä että tämähän sopisi hyvin jälkkäreihinkin, vaikka jäätelön kera, etenkin jos tämän terästäisi tujauksella jotain likööriä.



Viikunakompotti juustopöytään

2 dl kuivattuja, paloiteltuja viikunoita
1 dl sokeria
1 1/4 dl vettä
1-2 rkl sitruunamehua
n. 1/2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Leikkaa kuivatut viikunat pieniksi paloiksi. Rouhi saksanpähkinät reilun kokoisiksi.

Kiehauta vesi, lisää sokeri ja anna liueta. Lisää sen jälkeen sitruunamehu ja pienennä levyn kuumuutta sen verran, että vesi juuri ja juuri poreilee. Lisää viikunat ja anna poreilla, sekoittele aina vähän väliä.

Keittele niin kauan kunnes liemi on sopivan paksua - hyvä merkki on esim. se, että sillä pystyy "kuorruttamaan" lusikan. En muista tarkalleen kuinka kauan tähän meni, suunnilleen ehkä 15-20 minuuttia? Tarkkailemalla koostumusta huomaat kyllä, milloin se on tarpeeksi paksua (tämäkin on vähän makuasia).

Lisää ihan viimeisenä saksanpähkinät.

Säilö hyvään kannelliseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa.


-kirsikka